Historia
Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu on maamme vanhin suomenkielinen yhteiskoulu. Koulu aloitti toimintansa Lucina Hagmanin johdolla vuonna 1886. SYK:n edistyksellinen yhteiskasvatusmalli mahdollisti oppikoulujen perustamisen myös pienille maalaispaikkakunnille.
Ensimmäinen oma koulutalo oli J.V. Snellmannin talo Yrjönkadun kulmauksessa. Kun vuonna 1889 käyttöön otettu rakennus kävi ahtaaksi ja vanhanaikaiseksi, muutti koulu tyylipuhtaaseen funkistaloon Etu-Töölöön.
SYK oli alusta alkaen uudistusmielinen koulu. Perustajat halusivat luoda ”uudenaikais-humanistisen oppilaitoksen” ja toteuttivat sen lisäämällä äidinkielen ja historian opetusta sekä ottamalla opetusohjelmaan harvinaiset vieraat kielet. Oppilaiden vilkkaan harrastustoiminnan perinteet juontavat juurensa aivan SYK:n alkuaikoihin. Vuonna 1955 SYK:sta tuli kymmenluokkainen oppikoulu, jonne pyrittiin kansakoulun toiselta luokalta. Silloin alkoi entistä määrätietoisempi uusien opetusmenetelmien ja oppisisältöjen kokeilu, jotka säteilivät myös peruskoulu-uudistukseen.
Kun Helsingissä vuonna 1977 siirryttiin peruskoulujärjestelmään, säilyi SYK:n kymmenluokkainen rakenne entisellään. Opetusministeriön asettaman työryhmän suosituksesta Helsingin kaupunki ja SYK solmivat sopimuksen peruskoulun käyttämisestä ns. korvaavana kouluna. SYK:sta tuli koko kaupunkia palveleva A-ranskan, A-saksan ja A-venäjän opetuspiste. Koulun kasvaessa Nervanderinkadun koulutalo jäi pieneksi, ja Heikki ja Kaija Sirenin suunnittelema nykyinen koulurakennus valmistui vuonna 1972 Etelä-Haagaan Isonnevantielle.
SYK:n historiasta voi lukea lisää mm. teoksesta Rohkea koulu – SYK Nervanderinkadulta
Isonnevantielle (SKS 2011). Kirjaa myydään koulun kansliassa 20 euron hintaan.
Koulun taidetta esitellään Pekka Hakon teoksessa Koulun taulut (SKS 2024), jota myydään koulun kansliassa 30 euron hintaan.
